Osakeyhtiön avulla sijoittaminen on taitolaji

Jaakko Maijala.

Osakeyhtiö ei välttämättä ole oikotie onneen sijoitusten hallinnassa. Yksinkertainen on usein kaunista myös sijoittamisen ihmeellisessä maailmassa.

Monesti luullaan, että yksityishenkilön sijoitustoimintaan liittyvät ”epämukavuudet” voidaan välttää siirtämällä sijoitustoiminta osakeyhtiöön. Elävässä elämässä tämä on usein toisin. Osakeyhtiön tuloverotus on toki alhaisemmalla tasolla, mutta pelkkä veroprosentin tuijottaminen ei vielä kerro koko totuutta.

Sijoitustoimintaa harjoittavan yhtiön kirjanpidon tekeminen on monesti paljon työläämpää kuin yrittäjä kuvittelee. Kirjanpidossa pitää ensinnäkin tietää tarkkaan yhtiön sijoitustoiminnan luonne. Yhtiö voi olla passiivinen holdingyhtiö, aktiivinen sijoitusyhtiö, pääomasijoittaja, liiketoiminnan ohessa sijoitustoimintaa harjoittava yhtiö tai näiden kaikkien yhdistelmä. Sijoitustoiminnan luonne määrittelee sen, miten sijoituksia käsitellään kirjanpidossa ja verotuksessa. Jos tämä asia jää selvittämättä, virheiden tekemistä on lähes mahdotonta välttää.

Yhtiön sijoitukset pitää jakaa kirjanpidossa ja verotuksessa eri omaisuuslajeihin, mikä puolestaan vaikuttaa olennaisesti sijoitusten tuottojen ja kulujen käsittelyyn. Yrittäjillä on harvoin ymmärrystä, miten nämä menevät, mutta heillä on tieto siitä, mihin he ovat yhtiön rahoja sijoittaneet ja minkä takia. Kun nämä tiedot välittää kirjanpitäjälle ja vastaa kaikkiin kirjanpitäjän esittämiin jatkokysymyksiin, ollaan jo aika pitkällä. On hyvä muistaa, että kirjanpitäjä ei ole selvänäkijä, vaan hän tarvitsee todella paljon tietoa yhtiön sijoitustoiminnasta.

Erilaisia sijoitusinstrumentteja on nykyisin valtavasti ja niiden ominaisuuksien ymmärtäminen ei ole helppoa. Vanha hyvä ohje on, että sijoita vain sellaiseen, minkä ymmärrät. Toisille tämä tarkoittaa sijoittamista metsään, toisille virtuaalivaluuttajohdannaisiin. Sijoituskohteella ei sinänsä ole merkitystä, kunhan se sopii oman ymmärryksen tasoon.

Sijoituksista syntyy yllätyksiä yleisimmin silloin, kun sijoitukset ovat menneet tavalla tai toisella metsään. Sijoituksia on voitu joutua myymään tappiolla, on tullut konkursseja, joissa on menetetty saamisia, tai on muutoin jouduttu kirjanpidossa tekemään sijoituksiin arvonalennuksia. Tässä kohtaa kirjanpito ja verotus lähtevät monesti elämään omaa erillistä elämäänsä. Osa menetyksistä on verotuksessa säädetty kokonaan vähennyskelvottomiksi ja osa rajoitetusti vähennyskelpoisiksi. Lisäksi verotuksessa edellytetään arvonalennuksilta niin sanottua lopullisuutta, mutta kirjanpidossa sovelletaan varovaisuuden periaatetta ja kirjataan arvonalennukset, kun ne ovat todennäköisiä.

Kun sijoituksista on saatu kerättyä varoja yhtiön kassaan, niitä olisi kiva saada myös yrittäjän omaan taskuun. Tällöin pitää muistaa, että yhtiön rahat ovat yhtiön rahoja ja niiden nostaminen laukaisee aina verojen maksuvelvoitteen. Yhtiön kautta sijoittaminen johtaa siten väistämättä aina kahdenkertaiseen verotukseen. Onko yhtiön kautta sijoittaminen lopulta taloudellisesti järkevää, riippuu pitkälti siitä, kuinka hyvin matka sijoituksen synnystä sen kotiuttamiseen on kuljettu.

Sijoitussuunnitelman hiomiseen kannattaa käyttää vähän aikaa ja tarvittaessa asiantuntijoiden apua. Sen jälkeen suunnitelmaa pitäisi muistaa noudattaa. Ja, jos suunnitelman laadintahetkellä ei satu olemaan kristallipalloa käsillä, suunnitelmaa on hyvä myös ajoittain päivittää.


​​​​​​​Jaakko Maijala
veroasiantuntija
Talousvahvistus Oy

Kirjoittaja on Tampereen kauppakamarin laki- ja verovaliokunnan jäsen.