Edunvalvonta pura ja kokoa

Matti Mörttinen

Tampere on ylpeästi Pohjoismaiden suurin sisämaakaupunki. Liekö siinä syy siihen, että ulkomaanyhteydet eivät ole olleet Tampereen päällimmäisiä vahvuuksia – vaikka täällä kuinka onkin vientiteollisuutta, kansainvälisiä konferensseja ja urheilutapahtumia.

Pirkanmaalainen arki on edelleen pääosin hellyttävän kotikutoista, mutta tavalla, josta nauttivat kaikki suomalaiset. Vetovoiman pääkaupunki Tampere on korostetusti vetovoimainen suomalaisille.

Äskeinen johdanto pyrkii selittämään hämmennystä, jonka koin lukiessani kaupungin johdon suunnitelmia Tampereen EU-edunvalvonnan mittavaksi uudistukseksi.

Tampereella on ollut EU-toimisto Brysselissä vuodesta 1999. Ensi alkuun se oli kaupunkiseudun palveluksessa ja alaisuudessa. Erityisesti ympäryskunnat halusivat perustaa toimipisteen maanosan ytimeen. Keskuskaupunki ei ollut yhtä innostunut, mutta taipui sittemmin mukaan ja veturiksi. Samaan aikaan Pirkanmaa maakuntana hoiti yhteyksiä unioniin yhdessä muiden länsisuomalaisten maakunnan liittojen kanssa.

Järjestely oli sekava. Taustalla oli henkilöihinkin liittyviä kysymyksiä. Vuodesta 2010 on kuitenkin toimittu järkevässä kimpassa eli hoidettu samasta pisteestä niin maakunnan, kaupunkiseudun kuin Tampereenkin EU-suhteita.

Nyt toimiston ja EU-vaikuttamisen rakenteita ollaan keksimässä uudelleen. Uusi toimintamalli annettiin tiedoksi Tampereen kaupunginhallitukselle sen kokouksessa 8. huhtikuuta. Kaupungin johdon selvityksessä on liitteenä kaavioita ja perusteluja sille, että on aika istuttaa EU-edunvalvonnassa kuskin paikalle kaupunkiseudun elinkeino- ja kehitysyhtiö Business Tampere Oy.

Muutoksen mittaluokkaan nähden asiasta näkyi kovin vähän, jos ollenkaan, julkista keskustelua ennen kuin uusi toimintamalli oli jo käytännössä valmis. Tai sitten olen vain lukenut lehdet huonosti.

Suunnitelmassa on myös joitain avoimia kohtia. Pirkanmaan hyvinvointialue tulee yhteistyöhön ja sen rahoitukseen mukaan ”mahdollisesti” vuoden 2025 alusta. Kaupunkiseudun kehyskuntien suhtautumisesta ei ole oikein tietoa. Kaikkeen tähän nähden muutosta tehdään yllättävän epähämäläisellä vauhdilla.

Uudistamisessa on usein kaksi vaihtoehtoa. Joko puretaan ja kootaan kokonaan uudestaan tai sitten rakennetaan tutun ja toimivan päälle. Nyt on valittu ensin mainittu vaihtoehto.

Erityisen hyvää hankkeessa on toki se, että siinä nostetaan esiin kotimainen ulottuvuus eli tarve vaikuttaa Suomen EU-politiikkaan. Siitä päätetään Suomessa eli Helsingissä.

Samoin remontin henki on, että kaikkien pitäisi ottaa EU-asiat tosissaan.

Me olemme EU. Se kannattaa pitää pääperiaatteena tänä vuonna myös sitten, kun touko-kesäkuussa mennään vaaliuurnille. On aika äänestää Brysseliin ja Strasbourgiin lainsäädäntötyötä tekemään pitkästä aikaa pirkanmaalainenkin ehdokas, tai mieluummin useita.

Lopuksi en malta olla esittämättä toivetta myös omalle toimialalleni eli mediabisnekselle: ottakaa EU-päätöksenteon seuranta todesta. Brysselissä on hämmentävän vähän suomalaisia kirjeenvaihtajia. Se on jo johtanut siihen, että yksi EU-ehdokkaana oleva kansanedustaja Pohjois-Suomesta pyrkii parlamenttiin ensisijaisesti somettaakseen sieltä omia totuuksiaan ja toimiakseen siis ensisijaisesti viestittäjänä eikä lainsäätäjänä.


Matti Mörttinen
Kirjoittaja on pirkkalalainen tietokirjailija ja toimittaja.