Monta yksilöä vai tiimi?

Nykyään, kun organisaatiot madaltuvat ja työtä tehdään eri paikoissa ja aikoina, olennaisin yritysten toiminnan yksikkö on usein tiimi. Samalla jaettu johtajuus yleistyy: työtehtäviä jaetaan perinteisten roolijakojen ohi, aiempaa välittömämmin.

Miten tiimi voi jakaa tehtäviä keskenään tehokkaasti? Mikä on olennaista jaetussa johtajuudessa tai ketterässä toiminnassa? Ja miten tiimin käytännöt ja kulttuuri muodostuvat? Entä miten tiimien toimintaa voi tukea? Nämä kysymykset ovat entistä useamman johtajan päänvaivana. Tavoitteena on viime kädessä yleensä edesauttaa sitä, että tiimiläiset luottavat toisiinsa ja osaavat jakaa työt tarkoituksenmukaisesti. Ja kun tämä toimii, viisas pomo voi olla puuttumatta asioihin sen enempää.

Tästä haasteesta on kirjoitettu iso kasa kirjoja. Kulttuuria ja tiimijäsenten tuntemista edistetään keinolla jos toisellakin: on saunailtaa, tiimipäivää ja muuta yhdessäoloa. Välillä tehdään psykologisia testejä ja keskustellaan itse kunkin piirteistä. Erittäin isossa roolissa on toki myös viisas johtaminen ja esimerkin näyttäminen.

Sekä lähi- että etätiimien tehokkaassa toiminnassa avainasemassa on tiimin jäsenten keskinäinen tuntemus. Tiimit pystyvät käyttämään koko potentiaalinsa, kun ymmärrys tiimin jäsenten kyvyistä ja ominaisuuksista kasvaa. Siis lyhyesti sanottuna, kun tiimin jäsenet tuntevat toisensa, tiimi tekee töitä tehokkaammin – tästä on paljon tieteellistä tutkimusnäyttöä (esim. Bierly et al., 2009, Boros et al., 2010).

Käytännössä käsitykset kollegoista perustuvat usein stereotypioihin ja ennakkokäsityksiin. Nämä oletukset ovat joskus virheellisiä. Henkilö X on tähänkin asti hoitanut napakasti esiintymiset tai kirjoittanut mukisematta blogitekstejä, hän on varmaan paras siinä nytkin. Kuinka usein tulee kuitenkaan pohdittua, ovatko nämä vain totuttuja tapoja tai historian painolastia, vai ovatko ne oikeasti luontaisia tekijälle? Kuinka paljon tehtävät kuormittavat henkilöä? Olisiko joukossa myös joku muu, jolla olisi asiaan kenties jotain tuoretta annettavaa? Voisiko vaikka tuoreelta tiimiläiseltä löytyä päätöksentekoon hyviä ratkaisuja tai harrastaako Excel-velho vapaa-ajallaan luovaa kirjoittamista?

Johdettuani muutamaa organisaatiota mieleni on askaroinut näiden kysymysten äärellä. Erityisesti minua on kiinnostanut, miten ihmiset voivat vapautua puhumaan todellisista huolistaan, toiveistaan ja tarpeistaan. Miten otetaan askelia siihen, että voidaan olla toisillemme ihmisiä työpaikalla, kaikkien onnistumisiemme ja epäonnistumisiemme kanssa? Vain sen tyyppisen luottamuksen ilmapiirissä pystytään tekemään todella kovia juttuja tiiminä. Nämä kysymykset vaivasivat minua niin paljon, että kehitin kollegan kanssa tätä ratkaisemaan pelillisen SmoothTeam-työkalun: tiimi pelaa simulaation läpi ja oppii toisistaan ja myös siitä, miten muut näkevät minut ja minun vahvuuteni. Simulaatio on irti toimistosta, ja siksi siinä on mahdollisuus puhua tavallista avoimemmin. Tiimi pystyy katsomaan toimintaansa ja työnjakoaan uudesta näkökulmasta.

Keskustelen mielelläni kaikesta tiimien toimintaan liittyvästä – ja tavataan kauppakamarin tapahtumissa!

Kirjoittaja Aleksis Nokso-Koivisto on SmoothTeam Oy:n toimitusjohtaja, ja tunnettu kauppakamarissa aiemmasta roolistaan Tussitaikurien perustajana ja toimitusjohtajana. Hän on innostunut organisaatioiden ja tiimien toiminnasta ja erityisesti avoimista organisoitumisen malleista.