Tampereen kauppakamarilehti

NÄIN SEN NÄEN

Keskiluokan pelastusohjelma

Julkaistu 22.10.2014
Monissa tutkimuksissa on todettu, että ahkerasti töitä tekevä ja lapsilleen tulevaisuutta luova keskiluokka on yhteiskunnan selkäranka. Se luo pääosan yhteiskunnan arvoista ja moraalista – ja ahkeruudellaan talouskasvusta. Ne yhteiskunnat, joissa ei ole laajaa keskiluokkaa, ovat usein köyhiä ja yhteiskunnallisesti epävakaita.

Poliittisissa päätöksissä keskiluokka on pääosin unohdettu. Professori Matti Virenin mukaan budjettikeskusteluissa toistuvat vuosi toisensa jälkeen samat fraasit: ”köyhät on unohdettu, verotusta on kevennetty liikaa, rahat ovat veroparatiiseissa, pääomaverotusta on kiristettävä, yrittäjät ovat ahneita ja solidaarisuus on kateissa”. Viime vuosina talouspolitiikassa on keskitytty lähinnä julkisen sektorin yhä kasvavien menojen rahoittamiseen ja tulonjaon tasaamiseen. Me poliittisina päätöksentekijöinä emme ole kyenneet tekemään tuiki tarpeellisia rakenteellisia uudistuksia.
Samalla keskiluokan verotaakka on kasvanut vuosi vuodelta. Tuloveron progressio nousee nopeasti yli 3000 euroa ansaitsevilla. Samoin kunnallisverojen korotukset sekä taksat ja maksut iskevät täysimääräisesti juuri keskiluokkaan. Kulutuksen mukana maksetaan veroja vielä toiseen kertaan. Lisäksi listaan kuuluvat solidaarisuusveron laajentuminen, perintö- ja lahjaveron kiristyminen, opintovelan korkovähennyksen poistaminen, työmatkavähennysten kiristäminen ja asuntolainojen korkovähennysten leikkaus.
Kaikesta tästä huolimatta elämme edelleen velaksi. Jos työn teosta joutuu maksamaan kohtuuttomasti veroa, työtä tehdään vähemmän. Jos työn avulla on säästänyt asunnon ja sen ylläpito maksaa kohtuuttomasti, kiinnostus omistamiseen vähenee. Jos opiskelua ei enää pidetä arvossa, opiskeluinto vähenee. Tällä menolla valtio ja kunnat saattavat selviytyä, mutta ahkerat työmuurahaiset uhkaavat kaatua taakan alle.
Suomi tarvitsee epätoivoisesti lisää luovuutta, innostusta ja työtä. Työpaikoista päättävät ihmiset, eivät valtio, kunta tai yritykset. Kari Stadigh kysyy syyskuun lopulla julkaistussa kolumnissaan, mitä olemme tehneet pienentääksemme niiden ihmisten riskiä, jotka olisivat kykeneviä luomaan uusia työpaikkoja. Pääomaveroa on nostettu 25 prosentista 33 prosenttiin, jotta omistajilla olisi vähemmän sijoitettavaa. Perintöveroa on korotettu 13 prosentista 19 prosenttiin, jotta sukupolvenvaihdosten riski kasvaisi.
Nyt on vain nöyrästi tunnustettava, että viime vuosien poliittiset päätökset eivät ole olleet hyväksi ahkeruudelle ja luovuudelle. Pienessä pelin politiikassa ei ole nähty kokonaisuutta. Kasvun ja kilpailukyvyn agenda on pikaisesti saatava takaisin suomalaisen politiikan retoriikkaan ja tekoihin. Muuten tuhoamme vuosikymmenien kuluessa vähitellen rakentamamme vaurauden. Mutta onko maallamme enää malttia vaurastua?


Jaskari-HarriHarri Jaskari
kansanedustaja, KOK