Tampereen kauppakamarilehti

TAMPEREEN KAUPPAKAMARILEHTI

Kyllä maailmalla maita riittää

Julkaistu 25.11.2015
Reilut kymmenen vuotta sitten Jussi Rautiainen kiinnostui kallio- ja maanporausteriä valmistavasta Robit Rocktoolsista, koska näki, että pienessä lempääläläisessä yrityksessä olisi potentiaalia kansainväliseen kasvuun. Nyt Robitin maailmankartassa on jo 116 neulaa eikä toimitusjohtajan polte maailmalle ole vielä sammunut.


– Sata vientimaata oli tärkeä tavoite, joka täyttyi vuonna 2013, kun veimme porakruunuja kaivokselle Ugandaan. Kirgisia on viimeisin aluevaltaus, meidän 116. maa. Solmimme sinne kaupat tänä syksynä. Onhan tämä ollut hienoa aikaa, Jussi Rautiainen sanoo viitaten kymmeneen viime vuoteen, jotka hän on ollut Robitin toimitusjohtaja.

Noiden vuosien aikana yrityksen liikevaihto on yli kymmenkertaistunut kolmesta miljoonasta 38 miljoonaan euroon. Maailmalle on avattu kuusi omaa myyntiyhtiötä neljälle eri mantereelle, viimeisin tämän vuoden heinäkuussa Etelä-Amerikkaan Limaan. Vientiin menee yli 80 prosenttia tuotteista.

Omia henkseleitään Rautiainen ei silti liiemmin paukuttele. Hän toteaa olevansa joukkueenjohtaja, joka luo positiivista energiaa porukkaan ja auttaa pitämään tavoitteet kirkkaana mielessä. Robitissa ne ovat kolme koota: kansainvälisyys, kasvu ja kannattavuus.

– Tämä on joukkuelaji. Jos pelaat pallon vain itsellesi, et voi mitenkään tehdä maaleja. Me joko häviämme tai voitamme yhdessä. Sooloilijoita ei joukkoon mahdu, etenkään kun kasvuvauhti on näin kova.

Kuulostaa urheilijan puheelta – ja onkin. Asenne on tarttunut Tehtaan kentältä Valkeakoskelta, missä Rautiainen pelasi keskikenttää FC Hakan edustusjoukkueen riveissä vuosina 1987–1990.

– On olemassa yksilöurheilijoita; niitä, jotka juoksevat yksin maratonin. Ja on olemassa joukkuepelaajia. Itse kuulun jälkimmäisiin, ja siitä tsemppihengestä ja tiimityöstä olen halunnut yritysjohtajanakin pitää kiinni.

Pallo haltuun ja viipaleiksi

Jalkapallo vei miehen aikanaan maailmalle. Yhdysvalloissa 1980-luvun alussa vietetyn vaihto-oppilasvuoden jälkeen lahjakkaalle junnupelaajalle tarjottiin viidestä pohjoisamerikkalaisesta yliopistosta jalkapallostipendiä. Jussi Rautiainen päätyi Michiganiin opiskelemaan kansainvälistä markkinointia.

– Siihen aikaan Valkeakoskella oli lähes itsestään selvää, että menet paperitehtaalle töihin. Töitä oli silloin vielä tarjollakin niin, että sen kun käveli ovesta sisälle. Luulin, että opiskelisin paperialalle diplomi-insinööriksi, mutta huomasin vaihto-oppilasvuoden aikana, että sytyn enemmän erilaisten ihmisten ja kulttuurien kohtaamisesta, siitä sosiaalisesta puolesta.

UPM-Kymmenelle Rautiainen meni Suomeen palattuaan, mutta ekonomin paperit taskussaan. Siitä alkoi 15 vuoden ura paperinjalostuksen myynnin ja markkinoinnin kansainvälisissä tehtävissä: ensin kymmenen vuotta UPM:llä, sitten viisi vuotta Huhtamäellä.

– Jos viihdyn, en haihattele samaan aikaan mitä aidan toisella puolella olisi mahdollisesti tarjolla, vaan teen työtäni lojaalisti. Pari vuotta on teollisuudessa liian lyhyt aika oppia tuntemaan ala ja etenkin asiakkaat niin hyvin, että työssä voisi todella menestyä.

UPM-vuosiensa aikana Rautiainen työskenteli vuoden verran Haagissa Hollannissa osana vientimarkkinoijakoulutusta sekä sen jälkeen kolme vuotta Steinfurtissa Saksassa vientipäällikkönä. Viimeistään silloin syttyi polte maailmalle.

– Valkeakoskelle oli kiva palata, sillä koti on kuitenkin aina koti. Mutta kyllä minä vielä joskus ulkomailla asun. Juuri nyt minua innostaa todella paljon Robitin globaali strategia. Haluan ottaa koko maapallon entistä paremmin haltuun, jakaa sen 6–8 viipaleeseen ja katsoa, mikä saa meidät menestymään milläkin alueella.

100 matkapäivää tuottaa tulosta

Haastattelupäivänä Jussi Rautiainen on juuri palannut peräkkäisiltä kahden viikon työmatkoilta Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta. Rautiaisen peukalosääntö onkin, että myyntimiehet – myös hän itse – viettävät maailmalla asiakas- ja messukäynneillä ainakin 100 päivää vuodessa. Läsnäolo on Rautiaisen mukaan se salaisuus, joka on pitänyt yrityksen vahvalla kasvu-uralla Euroopan ja muun maailman talouden kupruillessa.

– Pakostakin poikii tulosta, kun nykyisin jo lähes kolmekymmentä ahkeraa kaveria kiertää asiakkaita. Nopeita voittoja ei ole: brändimme tunnetaan maailmalla, koska olemme myös itse olleet siellä proaktiivisesti tekemässä sitä tunnetuksi.

– Vaikka maailma muuttuu, kyllä jossakin on aina tilaa. On aivan turhaa käyttää aikaa sen surkuttelemiseen, että vienti ei nyt vedä. Paranna tuotettasi, paranna markkinointiasi, ja ennen kaikkea lähde katsomaan, missä se vienti voisi vetää. Kyllä maailmalla maita riittää!

Miltä päättymässä oleva, yrityksen 30-vuotisjuhlavuosi näyttää? Rautiainen nauraa olevansa nyt pörssiyhtiön toimitusjohtaja, joka ei voi enää oikeasti sanoa mitään. Robit listautui Helsingin pörssin kasvuyritysten First North -listalle toukokuussa 2015. Listautumisannin jälkeen yhtiöllä on yli 800 osakkeenomistajaa ja markkina-arvoa noin 91 miljoonaa euroa.

– Voisin vastata, että kuluvan vuoden kolme ensimmäistä kvartaalia olimme 15 prosenttia edellä viime vuoden vastaavaa aikaa. Mutta vierastan tällaista puhetta ja oikeastaan koko kvartaalitaloutta. Olisi järjetöntä, että tuijottaisin pörssikurssia päivittäin ja että alkaisimme tehdä ratkaisuja kolmea seuraavaa kuukautta varten.

– Pörssiin meneminen herätti talossa monenlaisia mielipiteitä. Totta kai ero entiseen on iso jo meitä nyt koskevien säädösten vuoksi. Mutta toisaalta: ei meidän oma tekeminen tai osaaminen ole muuttunut mihinkään, joten järki päähän ja eteenpäin. Pitkäjännitteinen työ on palkinnut tähänkin asti.

Pukukoppipuheet sallittu

Kun Jussi Rautiainen aloitti työt 12 vuotta sitten Robitilla, hän puki ensimmäiseksi viikoksi haalarit ylleen ja meni tuotantoon töihin. Sen jälkeen kaikki uudet työntekijät ovat tehneet saman. Hän pitää tärkeänä, ettei yrityksessä ole kahden kerroksen väkeä.

– Tuotteidemme valmistusprosessi on vaativa. Se on mahdollinen Suomessa, koska olemme investoineet teknologiaan, tuotannon automaatioon ja korkeaan osaamiseen. Kyllä kaikkien pitää ymmärtää, mitä me ihan oikeasti täällä teemme.

Konttorissa seinät on kaadettu myös toimitusjohtajan huoneen ympäriltä. Rautiainen haluaa, että työpaikalla saa sanoa ääneen niin positiiviset kuin negatiivisetkin asiat – kuin pukukopissa – kunhan ne sanotaan rakentavasti. Myös häviön analysoimiseen ja ymmärtämiseen on käytettävä aikaa, jos vaikka iso kauppa on mennyt sivu suun. Kuka oli parempi ja miksi?

– Iso haaste on ehdinkö oikeasti kuunnella tarpeeksi. Esimiehen ja alaisen keskustelu kerran vuodessa ei tänä päivänä riitä ollenkaan. Pitäisi löytää aikaa kuunnella ihmisiä arjessa, istua vuorotellen jokaisen kanssa kahville ja kysyä missä mennään, mitä sinulle ja perheellesi kuuluu, jaksatko. Että saisin tarpeeksi niitä signaaleja, onko meidän ihmisillä kaikki kunnossa.

Itse hän löytää pallottelukaverin ajatuksilleen hallituksesta.

– Minulle henkilökohtaisesti on ollut suorastaan lottovoitto, että mentorinani on toiminut Tapio Hintikan kaltainen teollisuusguru, joka osaa ohjata, haastaa ja kyseenalaistaa.

– Hallitus nostaa jatkuvasti rimaa ja pistää tekemään kovasti töitä, niin kuin pitääkin. Jos juoksen Cooperin testissä 3200 metriä, ja olen sen jälkeen hengästynyt ja tyytyväinen, niin Harri (Sjöholm, Robitin hallituksen puheenjohtaja) tulee ja sanoo, että ’Jussi, juostaanpa toinen heti perään’.

Penkomaton Afrikka

Kiehtovimmat markkinat Jussi Rautiainen löytää nyt Afrikasta. Yrityksen näkökulmasta Afrikka on mielenkiintoinen, koska perinteisen kaivos- ja louhostoiminnan rinnalla on ryhdytty rakentamaan moottoriteitä ja kaupunkeja. Robit tekee kauppaa jo 20 Afrikan maahan.

– Ja silti maanosa on yhä meille penkomaton. Kiinnostun siitä, mitä kaikkea valtavalle mantereelle mahtuu. Kulttuuri ja toimintatavat ovat niin kaukana länsimaalaisista. Monet asiakkaistamme ovat pieniä, uusia yrityksiä, jotka vasta harjoittelevat tuontikauppaa ja yrittämistä ylipäätään. Siinä tilanteessa saa kokenutkin myyjä haastaa itsensä, ja olla varovainen.

– Urani ajan olen seurannut Aasian kehitystä ja nähnyt läheltä, miten huima oikeasti on kehittyvien, vaurastuvien maiden vauhti. Kiinassa on jo isompi keskiluokka kuin Yhdysvalloissa. Sama kehitys on alkamassa Afrikassa.

Mutta mikä saa Jussi Rautiaisen hyppäämään lentokoneeseen yhä edelleen? Mahdollisuus nähdä oma kädenjälki houkutteli hänet aikanaan isosta talosta pk-yritykseen, ja sama asia motivoi edelleen. Kasvu ja kansainvälisyys palkitsevat joka päivä.

– Lisäksi yksinkertaisesti rakastan tehdä kauppaa ja rakastan sitä tunnetta, kun joku meidän kavereista saa diilin aikaiseksi. Se on joukkueelle maali! Elän isoista onnistumisista: siitä, että terämme ovat esimerkiksi isojen maailmantapahtumien työmailla, kuten parhaillaan louhimassa tunneleita Etelä-Korean vuoden 2018 talviolympialaisiin. Ja kyllä minulle on vähintään yhtä merkityksellistä olla mukana rakentamassa kotimaan infraa, vaikkapa Tampereen Rantatunnelia tai Pasilan Triplaa.

Postimerkkiterapiaa

Maailmalla lentämisen vastapainoksi Jussi Rautiainen pysähtyy postimerkkikokoelmansa ääreen. Hän on kerännyt 46 vuoden aikana 6 000 jalkapalloaiheista postimerkkiä ja yli 200 huippupelaajien nimikirjoituksella varustettua ensipäivänkuorta. Onnistumisen tunne tuntuu viehättävän postimerkkiharrastuksessakin.

– Kierrän kyllä matkoillani aina mahdollisuuksien mukaan postimerkkiliikkeet. Onhan se mahtavaa, kun onnistut nappaamaan itsellesi huippupelaajan kuoren! Ronaldo, Messi, Beckenbauer, Pelé, Maradona… Litmanen ja Hyypiäkin löytyvät totta kai. Itselleni arvokkaimpia ovat omien nuoruus- ja pelivuosieni idolien kuoret, kuten esimerkiksi Cruyffin allekirjoittama.

Jussi Rautiainen toteaa, että samalla kun maailma on kutistunut, päivä on pidentynyt. Kun sähköpostin avaa aamuseitsemältä, sinne on jo monta tuntia kilahdellut viestejä Etelä-Korean tehtaalta tai Shanghain toimistosta. Ja kun sen sulkee Kymmenen uutisten aikaan, työt jatkuvat Chicagon konttorilla.

– Olen opetellut laittamaan puhelimen myös kiinni. Mitä enemmän kilometrejä kertyy, sitä tärkeämpää on lepo. Nykyteknologia on helpottanut kansainvälistä työtä valtavasti, sehän on selvä, mutta ne oikeat päätökset, ne sinun on edelleen jaksettava ja osattava tehdä itse.


Kansi 350

– Uskon aktiiviseen jalkatyöhön. Hypätään lentokoneeseen, niin yksinkertaista se on. Kaupat syntyvät kasvokkain, eikä louhoksen johtaja Kambodzhasta tai päällikkö rakennustyömaalta New Yorkista tule tänne. Tarvitaan kohtaamisia ja luottamusta. Ihminenhän sen päättää, ostaako tuotteesi – ihmisenä sinun on se siis myös myytävä.


Jussi Rautiainen

Nelio lila 1964 syntyy Valkeakoskella

Nelio lila 1988 ekonomi (B.A.), Eastern Michigan University, pääaine kansainvälinen markkinointi

Nelio lila 1988–1998 aluemyyjä, vientipäällikkö, UPM-Kymmene Oyj

Nelio lila 1992–1994 Fintran vientimarkkinoijakoulutus

Nelio lila 1999–2004 Business Development Manager, myynti- ja markkinointipäällikkö, Huhtamäki Oyj

Nelio lila 2004–2005 varatoimitusjohtaja, Robit Rocktools Oy

Nelio lila 2005– toimitusjohtaja, Robit Oyj

Nelio lila 2006 Executive Master of Business Administration -tutkinto (eMBA)

”Tittelit pois ja saunaan! Ajattelen, että olen ihan samalla tavalla aluemyyjä tänään kuin aloittaessani urani UPM:llä. Silloin vastuualueena oli Helsingin seutu, nyt edessä on maailmankartta.”

Perhe

Nelio lila Vaimo ja kaksi aikuista tytärtä, koti Valkeakoskella.

”Olen ollut yli 30 vuotta vaimoni kanssa, onnellisesti naimisissakin jo melkein 25 vuotta – niin onnellisesti, että menimme pari vuotta sitten uudelleen naimisiin Las Vegasissa. Tyttäret olivat paikalla todistajina. Oli se ehkä vähän lapsellista, mutta todella hauskaa!”

Harrastukset

”Pikkupoikana yhdistin kaksi intohimoani ja ryhdyin keräämään jalkapalloaiheisia postimerkkejä. Lapsuudesta asti on myös säilynyt tapa katsella lauantaisin Englannin Valioliigan ottelu kello 17.”

Mistä saat virtaa

"Liikunnasta – juoksulenkit koiran kanssa. Ystävistä ja vanhoista pelikavereista, jotka ovat olleet elämässä mukana hiekkalaatikon reunalta tai Hakan junnujoukkueista lähtien. Matkoilla erilaisiin ihmisiin, kulttuureihin ja ruokiin tutustumisesta. Korealainen barbeque-liha on tällä hetkellä ykkösherkkuni.”

Luottamustehtäviä

”Ei ole, enkä suostu ottamaankaan. Haluan keskittyä Robitiin 110-prosenttisesti.”

Motto:  Sillä kuuluisalla ekstramaililla on vähemmän kilpailijoita – mene sinne asti, pitkäjännitteinen työ kannattaa!


Teksti Riikka Tietäväinen-Arola    Kuvat Olli-Pekka Latvala 

Avainsanat:

6/2015, Profiili